Lukijalle
Vain kuoppainen kärrytie johti kirkonkylälle. Syksyllä ja keväällä kelirikon aikaan sitä ei voinut kulkea edes hevoskärryillä. Ainoastaan jalan ja ratsain kulku oli silloin mahdollista, talvella myös reellä ja hiihtäen.
Oli 1900-luvun alku, kun tuleva kruununmetsätorppari Juho vaelsi Amanda-vaimon ja lastensa kanssa kohti syrjäkylää. Seudulla oli suuret valtion metsäalueet, joihin oli perustettu kruununmetsätorppia. Näin asutettiin syrjäseutuja.
Tällaiseen, jostain syystä välillä asumattomaksikin jääneeseen torppaan Juhokin oli perheineen matkalla. Heidän koko omaisuutensa mahtui vetohärän rattaille - hevoseen ei ollut varaa. Kyydissä istui myös pikkuveli, mutta isoveli sai jo kävellä kärryjen perässä.
Vaatimaton oli alku torpassa. Peltoa oli vain yksi hehtaari ja siitä piti maksaa vuokraa valtiolle 165 litraa rukiita joka vuosi. Se oli huonoina hallavuosina enemmän kuin koko vuoden tuotto! Vaati suurta taitoa ja työtä saada elanto torpasta. Peltoa raivattiin vähitellen lisää, ja Juho viljeli kärrykuormittain sipulia myyntiin. Myös tupakkaa viljeltiin. Siitä saikin hyvät rahat, samoin humalan kävyistä. Vähä vähältä aitan taakse kerääntyi kasvamaan lääkeyrttejäkin.
Vuosikymmenet kuluivat, torppa itsenäistyi 1920-luvulla ja siirtyi Juhon pojan perheelle. Elämä maaseudulla ja torpassa muuttui. Peltoa raivattiin yhä lisää, karjanhoito tuli pääelinkeinoksi. Mieheni ja minä, naapuripitäjän tyttö kohdattiin ja avioiduttiin. Työt ja opiskelu veivät Helsinkiin, josta sitten palasimme paluumuuttajina 1960-luvun alussa jatkamaan Juhon ja poikansa Jalmarin perheiden elämäntyötä.
Jo tuolloin kiinnitin huomioni puoliksi villiintyneen pihan laitamilta silloin tällöin esiin putkahtaviin kasveihin. Humala kiemurteli vanhan pellon kiviaidalla, suopayrtti kukki valkoisena pihlajan alla. Isohirvenjuuri komeili pihan laidalla. Pikkuhiljaa pihapiiriin alkoi kerääntyä muitakin vanhoja yrttejä ja perennoja.
Monet näistä kasveista kantavat mukanaan tarinoita, jotka haluan kanssasi jakaa.
Honkajoen Rynkäisten kylässä,
Juhon omenapuun kukkia odotellessa
Raili Heikkilä
